Hiroshima
Mykkä komedia rockmuusikon päivästä tuntuu ajatuksena melko mahdottomalta. Pablo Stoll (25 Watts, Whisky) toteutti ideansa ja tulos on yllättävä: kokeellinen elokuva ei ole ainoastaan omaperäinen, vaan myös aidosti hauska.
Hiroshima rakentuu kuin klassiset mykkäelokuvat. Elokuvan post-kaurismäkeläinen dialogi näkyy väliplansseissa: päähenkilö Juanin (Stollin veli Juan Andrés Stoll) yleisin lausahdus kääntyy englanniksi “sure”. Paskaduuneja tekevä, rockia soittava Juan on yleensä aina valmis, on kyse sitten bändikamojen roudaamisesta, jointin polttamisesta, tiskaamisesta tai uuden työpaikan etsimisestä.
Kuva (kuvaajana on myös Giganten kuvannut Arauco Hérnandez) ja ääni luovat yhdessä originellin maailman, vaikka leffan tunnelmassa onkin kaikuja monista lähteistä slapstick- komedioista Kaurismäkeen ja länkkäreistä unkarilaiseen Hukkleen.
Yllättävintä tässä mykkäelokuvassa on ehkä se, että pääosassa ovat Juanin lisäksi äänet. Katsoja elää päähenkilön kanssa samassa äänimaailmassa ja kuuntelee samat linnunlaulut ja kannettavan cd-soittimen rahinat Juanin luukuttaessa biisejä pyörällä polkiessaan.
Pablo Stollin omien sanojen mukaan hän on halunnut kuvata omissa maailmoissaan olevaa veljeään ja tämän oudoksuvaa suhtautumista arkitodellisuuteen. ”Musiikki auttaa kuvaamaan sitä epätodellista maailmaa, jossa veljeni elää; maailmaa, jossa ei ole sanoja. Musiikki on hänelle ainoa kommunikaation väline.”
SARI SELANDER
Print: HDCAM
www.controlzfilms.com/pages/hiroshima_eng.htm
Kesto: 80 min
Dialogi: espanja
Tekstitys: englanti
