Ordinary People
Parikymppinen Dzoni on lähdössä sotaan. Hän herää aamulla kasarmilta ja nousee vanhempien miesten kanssa bussiin, joka ajaa vehreän maalaismaiseman halki. Radiossa kerrotaan terrori-iskuista ympäri maata. Naiivi ja ikäistään nuoremman näköinen Dzoni on jännittynyt. Lopulta bussi saapuu syrjäiselle maatilalle. Savukkeet palavat ja muutama sana vaihdetaan. Iltapäivä on kaunis. Tehtävä alkaa, kun pihaan saapuu bussillinen eri-ikäisiä siviiliasuisia miehiä.
Heidät kaikki on ammuttava heti, sillä kohta saapuu seuraava lasti, ja tätä bussia kaivataan jo lähtöpaikassa. Edessä on pitkä päivä. Mutta mitä Dzoni tekee, kun teloitettavat avaavat suunsa?
Serbialaissyntyinen Vladimir Perisic seuraa esikoiselokuvassaan nuorukaisen vajoamista tunteettomaksi ja mekaaniseksi teurastajaksi. Minimalistis-realistinen ote on lähes sietämätön. Pitkien ottojen kamera toteaa hirveydet näyttämättä liikaa, mutta antamalla ymmärtää. Inhon ja luonnon kauneuden yhdistelmä kuristaa kurkkua. Tapahtuma-aika ja -paikka ei ole selvä, mutta voimme päätellä, että kyse on etnisistä puhdistuksista entisen Jugoslavian alueella.
Cannesin Critic’s Weekissä debytoineen elokuvan vertauskohtia ovat Bruno Dumontin julma humanismi ja viime vuosien elokuvista vaikkapa Johnny Mad Dogin tapa lähestyä inhimillisyyden nollapistettä.
Kalle Kinnunen
Kesto: 80 min
Tekstitys: englanti
Ikäraja: K18
