”If you’re going to steal...Steal big, and hope like hell you get away with it!”
Tätä ohjetta aikoo seurata ryysyistä rikkauksiin halajava, Al Caponea ja Karl Marxia esikuvinaan pitävä eteläafrikkalainen Lucky Kunene.
Ralph Zimanin vuonna 2008 valmistunut Jerusalema on kuvaus 2000-luvun Johannesburgista, jossa apartheidin ajan arvet näkyvät edelleen ja rikollisuus kukoistaa. City of Godiinkin verratussa elokuvassa robinhoodmaisella sankarilla on suunnitelma. Soweton slummista kotoisin oleva Lucky aikoo putsata mustien asuttaman Hillbrown-asuinalueen huonosta aineksesta ja tämän jälkeen keplotella rakennukset perustamansa säätiön turvin itselleen. Pikku-Johnina hyörii ”Crime is the biggest industry in the country”-tyylisiä letkautuksia lateleva lapsuudenystävä Zakes, ja tarinan pahiksina kapuloita rattaisiin pistävät valkoinen poliisi Blakkie Swart ja huumepomo Tony Ngu.
Vaikka kyse onkin aikoinaan rotuerottelupolitiikan leimaamasta Etelä-Afrikasta, ei Ziman jumiudu elokuvassaan väriin. Toteamus siitä, että ihonväri merkitsee edelleen, on lähtöoletus, jota ei yksinkertaisesti edes tarvitse alleviivata.
Katsoja tosin saattaa tarrautua etsimään selitystä siihen, miksi tarinan valkoihoiset kuvataan haaleina, toisarvoisina ja muovisina. Loppupeleissä vastaus on yksinkertainen – Jerusalema on sosiologi Zygmunt Baumania lainaten kuvaus ”heidän” maailmastaan, ei ”meidän”.
ANN-MARI HUHTANEN
Print: 35 mm
www.jerusalementjha.com/default.htm