Drive
Tanskassa rikoselokuvien tekijänä tunnetuksi tullut Nicolas Winding Refn voitti Drivellä Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon. Tuomariston päätös hämmästytti monia – Cannesin kilpasarjaan on harvoin valittu näin suoraviivaista rikoselokuvaa. Elokuvan nähneille palkinto tuskin oli suuri yllätys. On selvää, ettei Robert de Niron johtama jury voinut jättää näin väkevää auteur-teosta huomiotta. Drive maistuu amerikkalaisen genre-elokuvan 1970- ja 1980-luvun mestariteoksilta. Siinä on itsetietoista huumoriakin, mutta Refn ei halua kilpailla Quentin Tarantinon – johon ohjaajaa on usein verrattu – alati silmää iskevän huumorin kanssa, vaan uskoo perinteisemmän tragedian voimaan.
Ryan Gosling näyttelee huimalla intensiteetillä pääosaa, hiljaista miestä vailla nimeä. Parhaiten autossaan viihtyvä Kuski on päivisin Hollywood-elokuvien kaahauskohtausten sijaisnäyttelijä ja tekee iltaisin keikkaa rikollisille. Alamäki alkaa, kun hän ihastuu naapuriinsa Ireneen (Carey Mulligan). Pian Irene tarvitsee apua, ja sankariksi itsensä tunteva Kuski lähtee keikalle, jonka seuraukset ovat kammottavat. Tärkeimpiä sivurooleja näyttelevät Bryan Cranston (Breaking Bad), Christina Hendricks (Mad Men) ja kulttikasvot Ron Perlman ja Albert Brooks.
Drive tuo mieleen lajin klassikoita, kuten Walter Hillin Keikkakuskin ja William Friedkinin Elää ja kuolla L.A.:ssa. Se ei ole silti pastissi, vaan nousee parhaiden edeltäjiensä rinnalle. Refn juurruttaa kaiken realismiin, joka on yhtä tiukkaa kuin Pusher-trilogiassa. Kuten Refnillä aina, väkivalta on yllättävää ja tekee kipeää. Näin rajusti se ei kuitenkaan ole iskenyt valkokankaalta hermoon ehkä sitten Reservoir Dogsin: katsojia on varoitettu. Kontrastia tuovat Kavinskyn ja Desiren syntikkapopkappaleet ja Cliff Martinezin viileä elektroninen soundtrack.
Kalle Kinnunen
Kesto: 100 min
Dialogi: englanti
Tekstitys: suomi ja ruotsi
Ikäraja: K18
