The Ballad of Genesis and Lady Jaye
Genesis Breyer P-Orridge on maineikkaan, jo haudatun Throbbing Gristlen ja edelleen pauhaavan psykedeelisen Psychic TV -punkbändin käsittämätön keulakuva. Itse William S. Burroughsin innoittama ja myöhemmin ihailema Hahmo on vaikuttanut suuresti industrial-musiikin syntyyn sekä kuva- ja performanssitaiteeseen viimeisen 30 vuoden aikana.
Ja rajoja rikkova taideteos Genesis on itsekin: taiteilijan näkyvin teos on oma keho. Runsaat silikonirinnat, värjätyt hiukset ja huoliteltu meikki muuttavat häntä määrätietoisesti suuren rakkautensa Jacqueline Breyer P-Orridgen kaltaiseksi. Dominanimellään mieluummin esiintyvällä Lady Jayellä on hänelläkin tarve muuttua Genesiksekseen. Tämä on projekti, jota aviopari kutsuu ”pandrogyyniksi”, haluksi tulla yhdeksi, erottamattomaksi kokonaisuudeksi.
Marie Losierin palkittu, sirpaleisen romanttinen dokumenttielokuva seuraa läheltä pariskunnan surrealistiselta tuntuvaa arkea ja heittää sekaan hämmentävää kuvaa Genesiksen rankoilta bändiajoilta. Lady Jaye menehtyi traagisesti kesken postpostpostmodernin taidedokkarin kuvausten, mutta Genesis jatkoi itsensä poistamista siitä ruumiista, jonka hän koki niin riittämättömäksi. Arvostettu eksentrikko piti myös elokuvan loppuun viemistä tarpeellisena kunnianosoituksena Lady Jayelle.
Henna Raatikainen
The Ballad of Genesis and Lady Jayen alkukuvana esitetään:
Scenes from the Suburbs
Kanadalaisbändi Arcade Firen viime vuonna ilmestynyt The Suburbs sinetöi bändin aseman maailman indie-jättiläisenä. Albumi voitti Album of the Year -Grammyn ja nousi suoraan Yhdysvaltain albumilistaykköseksi, mikä on indie-lafkan julkaisemalle albumille yhä varsin harvinaista.
Onnistumisten putkeen sopii vielä mitä parhaiten, että bändi sai Spike Jonzen kaltaisen modernin auteurin tekemään levyn oheen 28-minuuttisen Scenes from the Suburbs -lyhytelokuvan.
Siinä missä Arcade Firen levyllä kaveripiiristä ja lähiöstä aikuisuuden kynnyksellä irtaantuminen esitettiin enemmänkin lämminhenkisenä nostalgiointina, Jonze kääntää dramaattisuusmittareita hienovaraisesti kaakkoon näyttämällä lähiön idyllin sijaan dystopiana, jonka rajoilla vartijat estävät nuoria poistumasta. Toisaalta Jonze saa myös esitettyä myöhäisteini-ikäisten väliset seksikeskustelut ja pilvisekoilun uskomattoman luontevasti ja lämminhenkisesti.
Itse Arcade Fireen elokuva ei liity taustatarinaa, -biisejä ja bändin solisti Win Butlerin kertojaääntä sekä hänen ja viulisti Sarah Neufeldin poliisi-cameoita enempää. Silti siitä hehkuu sama tasapainoilu elämän ja kuoleman välisellä langalla kuin Arcade Firen musiikistakin parhaimmillaan.
Oskari Onninen
Kesto: 102 min
Dialogi: englanti
Ikäraja: K15
