Chaotic Ana

Käsipari tanssii ihmisjoukon läpi Madridissa kaivaten ja vältellen kontaktia vastaantulijoiden kanssa. Kädet kuuluvat nuorelle naiselle, Analle, jonka kautta ohjaaja Medem yrittää selittää kaiken. Siis aivan kaiken: ihmiskunnan kokemat nöyryytykset ja julmuudet, valkoisen miehen tyrannian, naisten alistamisen. Aikamoinen savotta.

Elokuvassaan Caótica Ana Medem marssittaa näyttämölle teeman toisensa jälkeen. Suuria kysymyksiä tapaillaan, painavia poliittisia lausuntoja tehdään. Jo yksin sen takia Caótica Ana on kunnioitettava yritys – mutta silti Medem tuntuu pudottavan itse asettamansa riman.

Elokuvan kerronta on rohkeaa ja provokatiivista Anan kohdatessa miespuolisia hahmoja, mutta häiritsevän pinnallista silloin, kun kameran edessä on naisia. Anan ja elokuvan muiden naisten välillä ei ole syvyyttä, ei konfliktia, ei yhtään uskaliasta lausuntoa. Miksi naisten välisissä suhteissa ei ole samanlaisia häiritseviä freudilaisia painoja kuin Anan ja Hypnotisoijan tai Anan ja isänsä välillä? Eikö Medem osannutkaan asettua naisten kenkiin?

Caótica Ana on Medemin omalaatuinen ja kiehtova katsaus sukupuolten välisiin suhteisiin. Se esittää enemmän kysymyksiä kuin mihin se pystyy vastaamaan, mutta kenties juuri siksi se toimii keskustelunavauksena elokuvan nais- ja miesäänistä ja siitä, mitä ne sanovat toisistaan.

ANDRÉ DEMONY (SUOMENNOS HANNA NIKKANEN)